Elämässä sattuu välillä hulluja asioita. Yhtenä hetkenä hymyilet itseksesi kahvilassa teekuppi edessäsi ja samana iltana voisit oksentaa kaikesta siitä adrenaliinista, joka lävitsesi hyökyy. Kaikki hyvää kuitenkin, vaikka hetki sitten koko kehon täristessä sitä oli vaikea uskoa. Mutta minä olen elossa ja se tunne, ystäväni, on ihmeellinen. Kaikki nämä monet tunteet kertovat vain siitä, että olen elossa, minä elän. Joskus nämä tunteiden hyökyaallot käyvät raskaiksi, kun hetkittäin tuntee kaiken niin selkeästi ääriviivoja myöten ja toisina hetkinä ei tunne yhtään mitään.
Mutta tänään minä uin tunteessa, minä uin kiitollisuudessa siitä, että elän. Ja tiedättekö, totuuden sanominen tuntuu myös hyvältä, vaikka huomenna aamulla herätessä kaikki onkin toisin. Asia, jota olen kannatellut pitkään, käy tyhjäksi. Mutta minä olen sentään vapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti