"Love: a single word, a wispy thing, a word no bigger or longer than an edge. That’s what it is: an edge; a razor. It draws up through the center of your life, cutting everything in two. Before and after. The rest of the world falls away on either side."
— Lauren Oliver
Tää on yksi niistä päivistä, jolloin sydän meinaa haljeta kaipuusta, jolloin mikään ei tunnu oikealta ilman käsiä ympärillä. Ehkä oon hölmö, kun uskon rakkauteen tässä maailmassa. En tiedä onko mulle olemassa sitä ultimaattisen täydellistä ihmistä, jonka kanssa toimittaisiin saumattomasti yhteen ja tehtäisi toisistamme parempia ihmisiä - haluan kuitenkin uskoa, että on. Että jokaiselle on olemassa sellainen ihminen, ehkä useampi, ehkä ihan vain oma itsensä, en tiedä. Rakkaus on niin kummallinen asia, etten aina saa siitä otetta. Yhtenä päivänä se muistuttaa yhtä, toisena päivänä ihan jotain muuta.
Elämäni rakkaus, jos luet tätä: tule pian. Tai oikeastaan... tule kun tulet. Kunhan tulet.
PS. Philippa Ricen sarjakuva Soppy on niin ihana. Jotain tämmöistä mä haluan. Jotain yhtä hassua ja ihanaa.
PS. Philippa Ricen sarjakuva Soppy on niin ihana. Jotain tämmöistä mä haluan. Jotain yhtä hassua ja ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti