keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kaislakoti

Asun syyskuun osa-aikaisesti Kuopiossa opintojen takia. En näiden muutaman Kuopiossa vietetyn viikon aikana ole ehtinyt juuri löytää rakkautta tähän kaupunkiin, mutta ehkä kodin jostain paikasta tekevätkin ympärillä olevat ihmiset, joita minulla ei täällä juuri ole. Olen ollut suurimman osan ajasta itsekseni vieraassa asunnossa, jossa vuokranantajan marsut huutavat iltaisin. Minulla on jatkuva ikävä Jyväskylään, kotiin. Tuntuu kuitenkin hyvältä, että on jokin paikka mitä ikävöidä. Ja ehkä Kuopiokin aukenee minulle jonain päivänä. Onhan tässä vielä aikaa ja olen joka tapauksessa tavannut jo monia ihania ihmisiä täällä.

Paras juttu tällä hetkellä on kuitenkin majapaikkani lähellä oleva lenkkipolku. Polku kiertää järven ympäri ja on koko matkaltaan ihan äärettömän kaunis. Viime päivinä on ollut tosi kauniita kelejäkin, joten on ollut ilo kävellä järven ympäri ihastellen maisemia ja kaislikossa uiskentelevia sorsia. 

Tänään meinasin ihan eksyä, kun jäin tuijottelemaan rantakaislikkoa ja pohtimaan missä kaislikonmutkassa kotini olisi, jos olisin sorsa. Ajatuksissani kävelin oikean polun ohi ja tajusin vasta paljon myöhemmin, että olin sorsista intoutuneena kävellyt vähän liian pitkälle. Mutta ei se mitään. Välillä on ihan hyvä hieman eksyä, varsinkin kun vielä tuntienkin päästä hymyilyttää ajatus omasta kaislikkokodista.