Uusin purjein

Musta tuntuu, että oon ollut flunssassa ikuisuuden. Muistan joulukuun alusta asti mukana hilluneen väsymyksen, joka lopulta äityi melkoiseksi räkätaudiksi, joka vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja -

      Oon tuhonnut monta paketillista nenäliinoja ja syönyt ainakin neljä pussia turkinpippureita lähiaikoina. Ne ovat ehdoton must kipeälle kurkulle, vaikka eivät oikeasti autakaan. Mutta mikä tahansa imeskeltävä karkki on hyvä ja turkkarit ovat parempia kuin sokerittomat, laksatiivisia vaikutuksia aiheuttavat pastillit. Odotan tosin innolla sitä, että voin jättää turkkarit menneisyyteen (kunnes uusi flunssa iskee) ja jatkaa paremmilla eväillä. Nyt kun joulupyhät ja lomat ovat autuaasti ohitse ja arki on palannut elämään, olen syönytkin enemmän hedelmiä ja kasviksia ja koettanut ravita kehoani puhtaammalla ruoalla. 

Flunssassa on hyvä suunnitella kaikenlaista. Koska liikuntaharrastusta ei voi rysäyttää alkuun, voi ainakin ruokavalioon tehdä pieniä, mutta parempia muutoksia. Sokerikoukku on todellinen asia, mutta sitä vastaan taistelen maapähkinävoin avulla. Jo yksi pieni lusikallinen riittää taltuttamaan makeanhimon, mikä on ihan älytöntä. Mutta otan sen vastaan ilomielin. 

Pidin pari vuotta sitten blogia terveellisimmistä elämäntavoista. Parhaimmillani liikuin 9 tuntia viikossa ja laskin kalorini tarkkaan. Pudotin vajaassa neljässä kuukaudessa kymmenen kiloa. Elämäntilanne oli täydellinen elämäntapamuutokselle ja muistan ajan, kun en ajatellut mitään muuta koko päivänä. Se oli ihan käsittämättömän hienoa, olin täynnä energiaa ja innostunut. Paino ei kuitenkaan pudonnut enempää, vaikka tein kaikkeni. Se söi hiljalleen motivaatiota ja innostus laski laskemistaan. Viime vuoden lopulla kuvioihin tuli isompia juttuja ja lopetin liikuntojeni kirjaamisen Heiaheiaan. Söin mitä sattuu ja liikuin satunnaisesti. Saavutettu elämäntapa luisui melkoisen kauas ja aiempi blogi alkoi vaan liikaa muistuttamaan epäonnistuneesta yrityksestä päästä takaisin ihannepainoon. 

On sanomattakin selvää, että viime aikainen elämöinti ei ole ollut kovinkaan hyvinvoivaa. Koen kyllä olevani onnellinen, mutta uskon, että paremmilla elintavoilla voisin olla vieläkin onnellisempi. Aionkin siis yrittää uudestaan - mutta haluan hyljätä kaiken aiemman. Epäonnistuminen on kummitellut mielessäni, joten se on osaltaan saanut minut olemaan yrittämättä. Ehkä tein kaiken oikein, ehkä en, ehkä epäonnistuin - millään niillä ei ole enää merkitystä. En lupaa tehdä asioita täydellisesti, mutta minä yritän. Koska niin paljon kuin tykkäänkin itsestäni ihan tällaisenakin, haluan kuitenkin pysyä terveenä ja olla terveempi. Vaikka kilot eivät karisisikaan, niin sen ainakin tiedän, että olo on kokonaisvaltaisesti parempi kun syö oikein ja liikkuu. Eikö siinä oo tarpeeksi syytä palata takasiin ruotuun?

Tästä ei tule laihdutusblogi, sen voin myös luvata. En tule kirjaamaan ylös tarkkoja senttejäni tai kilojani tai ruokapäiväkirjojani, vaan ehkä ennemminkin jaan onnistumiset ja kaikenlaiset kommellukset mitä tähän kaikkeen liittyy. Kuten elämästä yleensäkin.

Tällä hetkellä mulla on chia-siemenet paisumassa. Aion tehdä hyytelöön aamiaispirtelön huomista varten. Oon pahemmanlaatuinen torkuttaja, joka venyttää nousemista viimeiseen saakka. Siksi aamupala jää yleensä liian vähälle huomiolle, vaan ei enää! Hain perjantaina uuden blenderini (joka on muuten tarjouksessa juuri nyt K-ryhmän kaupoissa!) ja rakastan sitä jo nyt. Se helpottaa arkeani suunnattomasti, sillä smoothiet ja pirtelöt tehdään suoraan mukiin. Niin kätevää! Ja ihanaa. Aamuni ovat pelastetut!