Tanssia, kakkua ja rakkautta joka puolella.

En tiedä kyllä miksi oon koskaan jättäny väliin mahdollisuutta liikkua / tanssia / tavata ihania ihmisiä / viettää aikaa ystävien kanssa, varsinkin jos voi yhdistää kaikki nämä. Mää leijun tällä hetkellä, koska on niin hiton hyvä olo. 

Tänään oli Jyväskylän kahvilakerhon eka tapaaminen. Maijan toiveesta ja Jeminan avustuksella kahdeksan toisilleen tuntematonta tyttöä (vai naista jo, apua en koskaan opi käyttämään tätä sanaa!) päätti perustaa kahvilakerhon, jonka tarkoituksena on tutustua toisiinsa ja Jyväskylän kahviloihin ja tehdä kaikkia kivoja juttuja yhdessä. No, eka kerta oli ainakin minun mielestä ihan mieletön, uudet tuttavuudet ihania ja kakku hyvää. Tavattiin Kahvila Muistossa, jota voin suositella lämpimästi. Suosittelen myös lämpimästi tutustumaan uusiin ihmisiin, jos tällainen mahdollisuus tupsahtaa eteesi. Jeminan kuuluttaessa ihmisiä Jyväskylän kahvilakerhoon mietin itsekin kaksi kertaa uskallanko lähteä moiseen juttuun mukaan, mutta onneksi uskalsin! Jos en olisi hypännyt mukavuusalueeni ulkopuolelle, en olisi tavannut näitä seitsemää, upeaa ihmistä (-ja näin hienosti välttelen sanomasta naista tai tyttöä, koska molemmat tuntuu vääriltä, koska no hitto, en itse ainakaan tunne itseäni vielä naiseksi, mutta en oikeastaan tytöksikään enää, joten mikä mää sitten oon, en tiiä!)

En tiedä välittyykö se tekstistäni, mutta jos istuisitte tässä vieressäni juuri nyt, niin en pystyisi olemaan hiljaa, koska puhetta vain tulisi solkenaan ja minä vain puhua pulputtaisin ihan kaikesta, ehkä aihetta vaihtaen kesken lauseen ja ilman logiikkaa, kuin pieni lapsi. Sellainen olen kun olen innostunut ja ylienerginen. Kahvilakerhon jälkeen hiippailin tanssitunnille, jota koulukaverini meille muutamille kiinnostuneille vetää. Mun sanat ei riitä kuvailemaan tätä järjetöntä tunnetta, tätä ylitsepääsemätöntä rakkautta tanssiin. Vaikka edellisestä kerrasta oli liian pitkä aika ja keho oli heikko ja kömpelö, niin en silti voi olla ihmettelemättä sitä voimaa ja valoa, mikä muhun syttyy tanssiessa. Oon kotonakin vain tanssahdellut ympäriinsä ihmeellisessä euforiassa. Miksi tätä ei oo tullut tehtyä useammin? Miten tän tunteen on voinut unohtaa? 

Parasta maailmassa tänään: tanssi ja ihmiset, uudet ja vanhat ystävät. Oon täynnä rakkautta. Ah!

- niina c. mon