torstai 9. tammikuuta 2014

kuka sää oot


Kas, pitäisi varmaan kertoa jotain itsestäni. No, minä olen Niina ja olen kotoisin pohjoisesta. Jyväskylään rantauduin reilu neljä vuotta sitten ja sen jälkeen olen pyörinyt täällä enemmän tai vähemmän hyödyllisenä, vähän hukassa itseni kanssa kaiketi. Viime syksynä aloitin nuorisoalan ja kansalaistoiminnan opinnot ja nyt olen täysipäiväinen opiskelija. Tänäänkin kirjoitin itkua vääntäen koko päivän yhtä massiivista esseetä, joka piti palauttaa 23:59 mennessä. En edes suostunut syömään, ennen kuin essee oli valmis ja lähetetty eteenpäin. Oli kieltämättä hieman nälkä, kun olin koko päivän sinnitellyt kolmella satsumalla ja esseen sain palautettua 22:43. Ehkä otan opikseni tästä ja aloitan systemaattisen pänttäämisen aiemmin.
 (NIIN VARMAAN)

Oman alan löytämisen lisäksi elämässäni on muuttunut myös siviilisääty. Enää vasemmassa nimettömässä ei ole sormusta enkä jaa aamujani kenenkään muun kuin itseni ja kahden kissani kanssa. Aamen. Ja näin on hyvä. Yhtäkkiä tajuan nauttivani ihan suunnattomasti omasta seurastani ja kaikista mahdollisuuksista, joita maailmassa on. Joskus öisin kun en saa unta, saatan sekunnin murto-osan panikoida, että mitä jos en löydä rakkautta enää ikinä, mutta sitten mietin, että no, entäpä jos sä itse oot oman elämäsi suurin rakkaus. Ja niin aion olla. Ehkä jonakin päivänä elämääni kävelee Ryan Goslingin näköinen tyyppi, joka vie multa jalat täysin alta - sekin käy. Mutta ei tässä oo kiirettä. Katellaan.

Melkoinen muutoksen kenttä oon siis ollut viimeisen vuoden koko ihminen. Jossain vaiheessa vain tajusin, etten tiiä yhtään kuka hiivatti mää oon ja mitä oon tehnyt sille Niinalle, jonka joskus tiesin. Siinä elämääni hetken tutkaillessa tajusin, että on aika ottaa ohjat omiin käsiin. Nyt oon sitten tässä. Asun ihanassa yksiössä hyvällä paikalla ja rakastan tätä pientä pesääni. Opiskelen alaa, jota rakastan - ainakin vielä! Mulla on ystäviä ja kavereita, pitkästä aikaa. Mulla on asiat hyvin. Mä oon tosi onnellinen.

Tämän vuoden aion pyhittää sen selvittämiselle, että kuka mä oon ja mitä tältä elämältä haluan. Paljon oon saanut jo selville tässä muutaman kuukauden aikana, mutta ihan innolla odotan juonipaljastuksia ja jännittäviä käänteitä. Eihän sitä tiiä, mitä kaikkea pinnan alta löytyy, kun tarpeeksi kauan kaivaa. Voin kertoa, että oli melekonen kerros pölyä siivottavana ennenkuin sain selvitettyä ees muutamia perusjuttuja... Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. 

Oli kiva tutustua! Törmätään toistekin. 

- niina c. mon



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti