Kaksi kuukautta on hurahtanut ohi niin nopeaa, että oon vain juuri ja juuri pysynyt perässä. Elämä on roihunnut sydämessä kuin valtava tulipalo ja minä olen antanut sen roihuta. Luin eräänä päivänä päiväkirjaani ja asioita, joita olin viime vuoden lopulla toivonut saavuttavani tulevana vuotena. Melkein jokainen niistä on toteutunut, vaikka vuosi on vasta puolessa välissä. Myös pieneen vihreään kirjaan kirjoittamani asiat ovat tuntuneet käyneen toteen, vaikka eivät ehkä ihan sillä tavalla kuin olin alunperin ajatellut tai toivonut. Mutta kahden kuukauden sisään on mahtunut paljon kauniita kauniiden ihmisten kanssa jaettuja hetkiä. Elämä on ollut sekä kaunista ja rumaa, mutta jessus, millaisia muistoja olenkaan saanut.
Tänään olen käynyt ystävien kanssa syömässä ja lopun ajan oon vain lataillut akkuja, katsonut itkettäviä elokuvia ja nukkunut tuntien päiväunia. Tarvitsen aina hetkittäin tällaisia päiviä, vaikka alakulo meinaakin peittää alleen kaiken muun. Siksipä yritän pysyä pinnalla muistelemalla asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi tällä hetkellä:
Ystävät ja yhdessä vietetty aika. Tanssiminen. Kolmen viikon vapaat. Uusi, kevyt pyörä. Aurinko ja lämpö, kesä. Ihmisten naurut. Unelma ihmisestä, joka ei koskaan lakkaa suutelemasta minua. Elämä.
Voikaa hyvin, ystäväiset.
Ihanaa, että elämäsi rullaa. <3
VastaaPoistaMelankoliapäivät ovat tuttuja minullekin, mutta ne ovat omalla tavallaan puhdistavia. Alakulo on välillä pelottavaa, mutta aina on tullut se päivä, kun aurinko jälleen nousee.