Jonakin päivänä opin pitämään kasvini hengissä. Jonakin päivänä osaan pitää asuntoni siistinä. Jonakin päivänä herään aikaisin aamulla, käyn töissä, menen lenkille, syön hyvin, rakastan hyvin ja menen järkevään aikaan nukkumaan. Jonakin päivänä osaan huolehtia itsestäni. Jonakin päivänä elämäni tärkeimmät ihmiset tulevat olemaan aivan jotkut muut kuin minä itse, mutta se päivä ei ole vielä tänään, eikä huomennakaan. Nyt minä aion keskittyä vapauteen, siihen, että voi maata puistossa viltillä koivun alla ja ihailla sinistä taivasta ja puun vihertäviä latvoja. Että voi lähteä yllättäen vanhojen ystävien mukaan ja juoda Harjun rinteessä notkuen muutaman lonkeron. Että voi valvoa aamuun. Että voi hölmöillä niin paljon kuin haluaa. Että voi hymyillä tuntemattomille niin, että hampaat näkyy. Että voi nukkua päiväunet typerimpään ajankohtaan ja sitten valvoa yö saamatta unta. Että voi katumusharjoituksena edellisistä illoista pistää itsensä siivoamaan vessan keskellä yötä. Että voi elää vain ja ainoastaan itselleen.
Jonakin päivänä muistelen näitä aikoja haikeudella, mutta huokaisen helpotuksesta ja olen tyytyväinen, että nämä päivät ovat takanapäin. Mutta se päivä ei ole vielä tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti