tiistai 28. huhtikuuta 2015

Sweet times, straight ahead.

Talvi ja kevät on uuvuttanut niin, että sieluun on välillä tuivertanut oikein kunnolla jäistä viimaa. Tänään kuitenkin kun tulin kotiin 12 tuntisen päivän jälkeen, niin en voinut kuin hymyillä. Pistin Bon Iverin Perthin soimaan repeatille ja vain hengittelin.

Välillä tuulee niin, että ulina käy. Tällä hetkellä musta tuntuu kuitenkin, että jäätävä viima on vaihtumassa johonkin lempeään ja kauniiseen, iholla kevyesti pyörähtelevään kevättuuleen.  Jotenkin tää Perth vaan puhuttelee sielun syvimpiä kohtia ja kuulostaa juuri siltä, miltä musta tällä hetkellä tuntuu. Toiveikkaalta ja lohdulliselta, jotenkin.

Kesä on kohta täällä. Mä riisun tän valtavan väsymyksen harteiltani ja käännän suupielet ylöspäin. Asiat järjestyy. Kohta mä oon taas tanssimassa puistoissa rakkaan ystävän kanssa ja hölmöilemässä pitkin kaupunkien katuja. En malta odottaa, että pääsen nostattamaan hymyn tuntemattomien ihmisten huulille, vain koska voin. Ja koska naurattaa itseäkin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti